TULOSTA

TEKSTIN KOKO

Unettomat kertovat

Uneton jo pienestä pitäen

Ensimmäiset muistikuvat minulla on unettomista öistä jo niiltä ajoilta, kun olin noin 5-vuotias. Uskon, että tuolloin kyse oli perheen tilanteen epävakaudesta ja siihen liittyvästä turvattomuuden tunteesta, johon reagoin nukkumattomuudella. Myöhemmin olen alkanut reagoida "kaikkeen" normaalista poikkeavaan siten, että en nuku kunnolla. Mitä stressaavampi elämäntilanne, sitä vähemmän saan nukuttua. Kuitenkaan stressittömimpinäkään kausina uneni ei ole ollut levollista ja hyvää. Olen tällä hetkellä 27-vuotias.

Unettomuuden vaikutukset arkielämään merkittäviä

Unettomuuteni on sekamuotoista, ja sen esiintyminen on vaihdellut vuosien mittaan. Joskus on hankala nukahtaa, toisinaan heräilen keskellä yötä. Välillä uni loppuu aamusta liian aikaisin. Nämä ilmenemismuodot voivat esiintyä yksinään tai jopa kaikki yhdessä.

Unettomilla kausilla on ollut merkittäviä vaikutuksia arkielämääni ja koko tunne-elämääni. Sosiaalinen elämäni vaikeutui, koska jatkuvan väsymyksen vuoksi en pystynyt enää säätelemään omia tunteitani samalla tavalla kuin ns. terveenä ollessa. Pienikin väärä sana tai lausahdus ystävältä saattoi saada minussa aikaan hyvin voimakkaita kiukunpuuskia. En myöskään jaksanut olla sosiaalinen, ja tavata läheisiä ihmisiä. Unettomuus vaikeutti merkittävästi myös kognitiivisia valmiuksiani, minkä opiskelijana huomasi vaikeuksina oppia uutta ja muistaa asioita. Koin myös fyysisiä oireita, sillä esimerkiksi sykkeeni oli jatkuvasti hyvin korkea. Olen tällä hetkellä 27-vuotias, ja valmistun tämän vuoden lopulla sosionomiksi. Koko opiskeluajan olen tehnyt ravintola-alan töitä, pääsääntöisesti viikonloppuisin. Epäsäännöllisillä työajoilla on varmasti ollut merkitystä myös unettomuuteni kannalta. En kuitenkaan syytä unettomuudestani pelkästään epäsäännöllisiä työrytmejä, koska olen kärsinyt univaikeuksista niin pitkään. Eivätkä univaikeudet ole helpottaneet edes silloin, kun olen saanut elää säännöllisessä päivärytmissä.

Ensimmäistä kertaa lääkäriin 19-vuotiaana

Ensimmäisen kerran hakeuduin lääkäriin opiskelijaterveydenhuollon kautta vuonna 2003, jolloin olin 19-vuotias. Tuolloin unettomuuteni oli kärjistynyt jo hyvin vaikeaksi, ja minulla oli iltaisin suuria nukahtamisvaikeuksia. Tilannettani tai uniongelmieni syitä ei kuitenkaan selvitetty, ja lääkäri määräsi minulle nukahtamislääkkeitä.

Ensimmäiset nukahtamislääkkeet auttoivat ainoastaan muutaman illan, kunnes sain lääkäriltä uudet lääkkeet. Tällä kertaa ne aiheuttivat minulle myös päiväsaikaan niin suurta tokkuraisuutta, että en pystynyt kunnolla opiskelemaan.

Kokeilin myös melatoniinia. Se auttoi nukahtamaan, mutta ei poistanut täysin yöllistä heräilyä. Vuonna 2009 tilanne kriisiytyi niin pahasti, että hakeuduin lääkäriin valvottuani lähes kolme yötä peräkkäin. Tuolloin minulle määrättiin pieniä annoksia unettomuuden hoidossa käytettävää masennuslääkettä. Se helpottikin unensaantia jonkin aikaa.

Unettomuuden lisäksi masennusoireita

Minulla todettiin keskivaikea masennus kesäkuussa 2009, jolloin olin 25-vuotias. Masennuslääkkeiden haittavaikutuksena seurasi äärimmäinen väsymys, ja saatoin alkuun nukkua jopa 16 tuntia vuorokaudessa. Lääkkeet kyllä auttoivat mielialaan jonkin verran.

Syksyllä 2010 olin edelleen hyvin väsynyt, mutta masennusoireet alkoivat onneksi lievittyä. Tuolloin univaikeudet tulivat taas päällimmäiseksi huoleksi.

Olen kokeillut unettomuuden hoitoon myös luontaistuotteita ja homeopaattisia tuotteita, mutta en kokenut saavani niistä apua. Olen harrastanut myös liikuntaa ja kokeillut rentoutumisharjoituksia, joogaa sekä tehnyt muutoksia ruokavaliooni. Nämäkään keinot eivät auttaneet merkittävästi uniongelmiin.

Unettomuuden syitä ei koskaan ole selvitetty

Tällä hetkellä olen parantumassa masennuksesta ja olen voinut vähentää masennuslääkkeiden käyttöä. Vuodesta 2009 alkaen minua on hoitanut sama lääkäri, mikä on ollut kohdallani hyvä asia.

Joskus olen miettinyt sitä, että univaikeuksieni tai masennuksen syiden taustoja ei ole koskaan varsinaisesti pyritty lääkärissä selvittämään. Ehkä oireet ovat olleet aina niin lieviä, että niihin ei ole kiinnitetty sen enempää huomiota. Toisaalta en ehkä ole myöskään osannut tuoda niitä riittävästi esille.

Minun tilanteessani on ollut aivan ilmeistä, että unettomuus on pahentanut mielialaani ja päinvastoin. Eli tietynlainen noidankehä pääsi kohdallani opiskeluaikana kehittymään. Omasta mielestäni olisin varmasti valmistunut nopeammin, jos olisin vaatinut ongelmiini selvitystä ja saanut aikaisemmin apua. Myös jonkinlainen terapia olisi kohdallani saattanut toimia hyvin. Kannustaisinkin kaikkia hakeutumaan univaikeuksien vuoksi nopeasti lääkäriin ja vaatimaan unettomuuden taustalla vaikuttavien syiden tarkempaa selvittämistä.

Nyt vuodenvaihteessa hankin kirkasvalolampun. Kolmen kuukauden kokeilun perusteella se on auttanut minua nukkumaan hyvin. En toistaiseksi tiedä, auttaako kirkasvalo myös stressitilanteisiin liittyvässä unettomuudessa, mutta se selvinnee myöhemmin.

Olen jälleen kyennyt opiskelemaan normaalia tahtia ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Tunnen oloni toiveikkaaksi ja hyväksi. Tunne-elämäni on tasaantunut, ja olen huomannut sittenkin olevani kärsivällinen, vaikka olen kuvitellut muuta koko aikuiselämäni ajan.

Joanna Tervonen

Takaisin